Äidin kämppä hakaniemessä, lojun ikkunalaudalla ja katselen suhteellisen hiljaista ja kaunista sisäpihaa. Istuskelin samalla paikalla eilen yöllä ja aloin naapurivahdiksi. Yllättävän monessa ikkunassa näkyi vielä elämää kolmen aikaan yöllä. Pohdin ja analysoin noiden valoisten ikkunoiden ihmisten elämää, miksi siellä ollaan hereillä, keitä he ovat ja mistä he tulevat. Sherlock!

Yksi valoista loisti selvästi toimistorakennuksesta. = Herra Myyrä. Istuu selkä kumarassa, hartiat eteenpäin lysähtäneenä. Kaljuuntuva. Väsynyt työnarkomaani. Vaimo ja kaksi lasta. Lapset jo aikuisia. Omakotitalo Espoonlahdessa, asuntolaina vihdoin viittä vaille maksettu. Työpanoksesta huolimatta homma ei etene. Ura junnaa paikoillaan. Keski-iän kriisi. Kertoo vaimolleen töiden venyvän taas yöhön. Rouva Myyrä nyökkää ja ymmärtää, mutta epäilee herralla olevan suhde toiseen naiseen. Herra Myyrällä ei ole suhdetta, voi olisikin, ei vaan kestä olla kotona. ”minne ne vuodet meni”

Eilen luin hesarin nettisivuilta jutun "kansanedustaja ärtyi konstaapelin raiskausnäkemyksistä" (http://www.hs.fi/politiikka/artikkeli/Kansanedustaja+%C3%A4rtyi+konstaapelin+raiskausn%C3%A4kemyksist%C3%A4/1135250243737)..

Kookoomuksen Lenita Toivakka on syystäkin hämmästellyt mm. Ville Hahlin väitettä, jonka mukaan puolet hänen tutkimistaan raiskaus tapauksista olisi voitu välttää, jos uhri olisi toiminut Yleisesti Hyväksyttävällä Tavalla! Tällaisessa ajatusmallissahan ei sinänsä ole mitään uutta. Monet ovat varmasti kuulleet jonkun toteavan tai jopa todenneet itse: "Änkyrä kännissä, paljastavat vaatteet.. sehän ikäänkuin kerjäsi sitä. oma vika"! Tällainen näkemys on kuulemma jopa yleistynyt nuorten keskuudessa. Toivakan mukaan "kyseessä on poliisissa istuva ajattelu, jonka mukaan raiskauksen uhri syyllistetään häneen kohdistuvasta väkivallasta. Olemme vakavassa tilanteessa, jos Suomen poliisissa suhtaudutaan tällä tapaa raiskauksen uhreihin.".

Onhan se valitettavasti totta, että reilussa humalatilassa ihminen on puolustuskyvyttömämpi ja näin ollen siis helpompi uhri. Kuitenkin on vaikea ymmärtää, miten ja millä ihmeen logiikalla raiskatun päihtyneisyys katsotaan oikeudessakin rikosta lieventävänä asiahaarana! Emmekö siis näin, samalla kun rajaamme naisten liikkumapiiriä, myös tee miehistä varsin primitiivisiä olentoja?.... ja huh. Ja tasa-arvohan on suomessa täysin toteutunut eikö niin?

MISSÄ MÄTTÄÄ??

Raiskaus avioliitossa kriminalisoitiin Suomessa vasta niinkin myöhään kuin 1994 ja silloinkin kiihkeän eduskuntadebatin jälkeen. Monet lain vastustajat käyttivät puheenvuoronsa mm. vetoamalla miehen luonnollisiin tarpeisiin. "Eikö miehellä ole enää mitään oikeuksia?", olen kuullut jonkun kysyneen. Ruotsissa raiskaus avioliitossa kriminalisoitiin jo kymmenen vuotta aikaisemmin!

....

Suurin epäkohta on koko pahoinpitely laki!! Vuonna 2005, jos en nyt aivan väärässä ole, pahoinpitelylakia muutettiin niin että törkeän pahoinpitelyn kriteeriksi muodostui veitsen tai aseen käyttö. Aikaisemmin käsittääkseni kriteerinä oli minkä tahansa vahingoittavan esineen käyttö. Olen kuullut tapauksesta, jossa mies löi naista takaraivoon vasaralla kaksi kertaa. Nainen menetti tajunsa ja sai verta vuotavan haavan päähänsä. Miestä rangaistiin sakoilla pahoinpitelystä. Pahoinpitelyksi (ei siis törkeäksi) luokitellaan myös useat mm. pesäpallomailalla tehdyt vahingot. Nurinkuriseksi tilanteen tekee myös mm. se, että naisten osuus törkeän pahoinpitelyn tekijöistä on huomattavan suuri. Naiset tarttuvat useammin veitseen, etenkin muuten fyysisesti heikommassa asemmassa.

 

Mielelläni luen mielipiteesi asiasta, vaikka olisitkin erimieltä!

 

Nyt kuitenkin lauantain viettoon!! Pukeudun kaapun ja varon humalatilaa...

The sounds - midnight sun, Vesa-Matti Loiri, puuro, rahka, hesari, perjantai ja iso hymy ♥ , tää päivä alkoi mahtavasti!! Tosin luento jäi välistä tän aamuhartauden venymisen takia.. onhan sitä pidettävä asiat tärkeysjärjestyksessä! Ryhmäpaine sai kuitenkin tassuttelemaan koululle syömään ja tuskailemaan esseen pariin. Fiksuna tyttönä päätin tehdä esseen kaverini kanssa ja nyt tyhmänä tajusin sen olevan huono idea. Osaan olla raivostuttavan laiska, päällepäsmäri ja yllättävän usein pyrin menemään sieltä missä aita on matalin. Taisin siis nytkin luulla pääseväni helpomalla. Väsymys iski ja paljoa ei saatu aikaiseksi, mutta onhan tässä vielä aikaa sunnuntaihin, eli hikoillaan sitten sunnuntai-iltana kello 23.59!

Lyhyeksi ja turhaksi jäi tämän päivän turinat, murinat nyt on mentävä! Se siitä alkoholittomasta viikosta, pahoillani äiti.

Ps. Erehdyin eilen lukemaan (Heywoodin politicsia vältellessä) Tommy Tabermannin runoja. Low point.

Tämän aamun luennolla katsoimme dokumentin nimeltä middlesexes: redefining he and she. Dokumentti oli vaikuttava, mielenkiintoinen ja herätti paljon ajatuksia ja tarvetta keskustelulle.

Dokumentin alussa saimme kunnian tavata ihastuttavan muistaakseni 8-vuotiaan Noahin. Noah jättää mielellään vastaamatta kysymykseen, onko hän tyttö vai poika. Hän on syntynyt pojan ruumiiseen ja on kiintynyt hameisiin ja nukkeihin, yleisesti siis ilmaisee itseään tyttömäisesti. Hänen vanhempansa ovat ihailtavasti päättäneet tukea lastaan, kannustaa häntä olemaan oma itsensä ja näin he mielestäni antavat lapselleen jotain vieläkin suurempaa, hyväksynnän. Itseasiassa tässä muutama päivä sitten ajauduinkin illanistujaisissa keskusteluun, tulisiko vanhempien tukea lastaan tällaisessa tilanteessa antamalla nyt esimerkiksi poikalapsen käyttää mekkoa näin tahtoessaan vai kieltämällä tämä. Yleisin mielipide huoneessa oli selvästi kieltäminen ja perusteluna yksinkertaisesti kiusaamisen välttäminen. Mutta Kuka kiusaa ja minkä takia? Erilaisuuden? Koska Pekalla on isot korvat tai Elinalla silmälasit? Tulisiko Elinankin käyttää epämiellyttäviä piilolinssejä ja Pekan käydä korvaleikkauksessa kiusaamisen välttämiseksi? Tuskin. Kieltämällä lastaan tällaisessa tapauksessa toteuttamasta itseään, lapsi voi mahdollisesti kasvaa hyvin ahdistuneena ja tuntea itsensä todellakin epänormaaliksi ja kummajaiseksi. Kiusaamisessa ja kieltämisessä on loppujen lopuksi lähes aina kysymys tietämättömyydestä ja ennakkoluuloista. Asenteet lähtevät kuitenkin myös kotoa ja avarakatseisuus olisi kasvatuksessakin kova sana. Dokumentin Noahkaan ei edes kokenut tulevansa kovin suuresti kiusatuksi, vaan muiden lasten kyselevän paljon vaikeita kysymyksiä. Näihin kysymyksiin tulisi siis vastata, tehden asiasta ”normaalin”.

Dokumentti tutustutti katsojat myös interseksuaalina syntyneeseen Judyyn/Maxiin ja vei meidät intiaan ja thaimaahan tapaamaan monia transihmisiä. Mieleenpainuvimmat olivat Thaimaan hentorakenteiset ja kauniit ladyboyt. Länsimailla näyttäisi olevan paljonkin opittavaa tässä asiassa Thaimaahan verrattuna avoimuuden ja hyväksynnän tasolla.

Kaikkiin dokumentin tarinoihin ja niiden herättämiin ajatuksiin ei tässä yhteydessä pääse tarttumaan, mutta yleisesti yksi asia jäi kovasti häiritsemään. En valitettavasti voinut olla huomaamatta tämänkin dokumentin tietynlaista mieskeskeisyyttä! Naiset tai naisesta mieheksi muuntautuneet puuttuivat kokonaan! Muistaakseni jopa eräs mies kuvaili transsukupuolista tyttöystäväänsä jokseenkin näin: ”she looks like a girl, but is horny like a man.” Monella tapaa tuli tunne, että sanomana olisi ”mies on parempi, jopa naisena”! Dokumentilla halutaan selvästi tehdä transihmiset ja niin sanottu middlesex-yhteisö tutummaksi ja näin vastata ennakkoluuloisiin kysymyksiin, mutta tuleeko tämäkin tehdä tuomalla miehet esiin, jotta asialle olisi helpompi antaa hyväksyntä?